Nopea päivitys (vauva rinnalla tässä ;) ja pahoittelut hiljaiselosta... Tämä postaus on omistettu rouvalle Hämeenlinnaan <3
Hah, hiljaiselostapa tosiaan, byää byää. No ei, meillä oli noin kaksiviikkoisesta ehkä viikon verran enempi itkua, mutta luulenpa että saattoi johtua d-vitamiinin aloittamisesta. Ehkä. Himmailin sittenn hetkeksi tippojen määrää ja helpotti. Itkuja ja vatsanväänteitä toki on, mutta ei siinä määrin kuin pahimmillaan. Nytkin ruokailun jälkeen vähän vääntää ja kurisee, mutta se menee hytkyttämällä nopeasti ohi.
Vauva on nyt seitsemänviikkoinen. Kovin on tarkkaavainen ja menevän oloinen. Poitsu kasvaa hurjaa vauhtia, painoa ihan hyvin ja pituutta ihan mahdottomasti. Mitään rytmiä ei meillä taida vielä olla. Jotain kikkoja ja tapoja on opittu, joilla joskus päästään tilanteissa eteenpäin. Autossa ja vaunuissa poitsu nukkuu todella tyytyväisenä. Hyvä niin, koska minä ainakin haaveilen mökki- ym. autoreissuista. Pierut ja röyhtäykset on nykyään ihania asioita, "hyvä, hienoa rakas!". Hymyjä on alkanut nyt tulemaan ja kyllä niitä odotettiinkin. Eilen minun äitini sai hurjasti, (enempi kuin me siihen mennessä) hirmuisella lepertelyllä ja lässytyksellä, hymyjä ja vauva katseli pitkänpitkän aikaa äitiäni hurjan intensiivisesti. Meinasin jo vähän kadehtia ja murehtia, mutta tänään olen saanut itsekin jo paljon ihania hymyjä ja 'juttelua'. Odotan myös ihan hirmuisesti kikattelua ja höpsöttelyä, vuorovaikutuksellisempaa (huh, mikä sana?!) yhdessäoloa. Musiikkia ja kirjoja minulla on jo kaapit pullollaan, hups. Musiikkia on jo toki kuunneltu, tanssittu ja lauleskeltu. Vauvauintia ja muskaria haaveilen edelleen, ja pian alkaisi olla ajankohtaista siihen vauvauintiin ilmottautuakin, jos vielä jonnekin mahtuu. Huomaan kyllä, että äitiys iskee kovaa päälle: "olenkohan seurustellut tarpeeksi vauvani kanssa, vai meniköhän se jo rikki ja pilalle", "pilasinko nyt tämän imettämisen, kun tuntuu, että yhtäkkiä maitoa ei enää tulekaan" jne. Onneksi on ystävät ja mammakaverit, äidit ja muu turvaverkko, jotka rauhoittelevat.
Mistä on pienet pojat tehty?
Etanoista, sammakoista,
koiran häntätupsukoista.
Niistä on pienet pojat tehty.
Miten pienet pojat valmistetaan?
ensin aamukastetta laitetaan
pieneen, keltaiseen rasiaan.
Hopeaa enkelin siivestä ripotellaan.
Näin pienet pojat valmistetaan.
Lauantaina rakas saa nimen. Tällä hermoheikolla mammalla lähtee ehkä järki nimiäisiä kotiin järkkäillessä, vaikka kaikki menee varmasti ihan hienosti. Kutsut tein loppuun samana päivänä, kun lähdin synnyttämään. Olen vähän helposti kyllästyvää sorttia, joten kutsuista tuli vähän erilaisia keskenään ;) Aloitin viikonloppuna suursiivoukssen ja tavaranhävityksen. Olikohan ihan fiksua tässä vaiheessa? Mutta ei aina huvita siirrellä vain edes takaisin tavaroita piiloon. No, lauantain jälkeen on vauvalla nimi ja vanhemmatkin voivat huoahtaa, kun bileet on takana :) Vielä on harkinnassa, kuinka nimi paljastetaan. Olisi kiva paljastaa se jotenkin hauskasti.
Mutta nyt velvollisuudet kutsuvat, äidin sellaiset :) Toivottavasti seuraava teksti tulee hiukan nopeammin kuin tähän asti.
Pusihaliterkkuja!