Käsittämättömän kiireistä on aika pienen lapsen kanssa. Monet kerrat olen sohvalla istuskellessani pohtinut hyviä blogiaiheita mutta käytännössä ne ovat jääneet kirjoittamatta ajanpuutteen vuoksi. Tai olisihan sitä aikaa, varsinkin siinä imettäessä, mutta silloin eivät molemmat kädet ole käytössä eli koneella olo rajoittuu muiden blogien lueskeluun - kiitos kun olette viihdyttäneet tarinoillanne imetyshetkiäni!
Mutta nyt poika on nukahtanut hetkeksi sitteriin ja koitan ehtiä ladata vähän nimiäiskuvia viime lauantailta. Meillä siis päätettiin pitää nimiäiset, minä kuulun kirkkoon ja Puoliso ei mutta minäkin olen puhtaasti tapauskovainen ja eikä papin tuominen juhlapäivään tuntunut mitenkään välttämättömältä. Nimiäisten ohjelma sujui siis omalla porukalla (vieraina isovanhemmat, molempien siskokset ja pari kaveria - yhteensä 17 henkeä) rennosti ja mukavasti.
Nimiäiset alkoivat shanpanjalasin nostamisella Pojan kunniaksi, sitten julistimme nimen ja kerroimme sen taustat (toisissa nimissä on isovanhemmilta "lainattuja" nimiä). Etunimen olimme julkistaneet jo aiemmin, sillä sen pimittäminen ja varominen ettei kutsu Poikaa sillä nimellä tuntui hankalalta. Sitten julkistimme kummit ja siskoni eli toinen kummeista luki Pro-seremonioilta tilatun kummitodistuksen tekstin (joka oli tosi kiva!)
Tämän jälkeen seurasi varsinainen "kaste"osuus, jonka idea tuli vanhemmiltani, jotka asuvat ison osan aikaa vuodesta Inarissa. Siellä kun lapset kastetaan lähdevedellä, eikä kraanavedellä. He olivat käyneet Suomen suurimmalla lähteellä Karigasniemellä, joka on myös saamelaisten pyhä paikka. Sieltä he sitten toivat mukanaan tonkallisen kastevettä, jolla poika "kastettiin. Ensin juhlaväelle näytettiin video, jonka vanhempani olivat kuvanneet lähteellä. Sitten siirryimme aurinkoiselle parvekkeelle, jossa Puoliso piteli Pojan jalkoja (lämmitetyssä!) kastevedessä ja kaikki vieraat saivat vuorollaan käydä huljuttelemassa vettä Pojan kintuille ja kertoa, mitä he aikovat Pojalle opettaa tai Pojan kanssa tehdä hänen elämänsä varrella. Minä vollotin sivummalla (enkä onneksi ollut ainoa, tilaisuus oli todella koskettava) ja kuuntelin kun papat ja mummot aikoivat viedä Poikaa kalaan ja hirvimetsälle, kummit taas "puhua asioista joista ei voi vanhempien kanssa puhua". Tilaisuus oli hyvin juhlallinen ja koskettava ilman niitä jessejuttuja, jotka saavat ainakin oman oloni puolittain ahdistuneeksi.
Tämän jälkeen tarjolla oli ruokaa (porokiusausta), ja monen sortin kakkuherkut. Tarjoilujen tekemisestä vastasivat täysin mummot ja sedät, itse en leiponut enkä laittanut ruokaa ollenkaan. Kun kerran pyysivät että kysy apuun niin minähän kysyin :)
Lopuksi - sillä eihän kastevettä voi viemäriin kaataa- istutimme vielä takapihan kukkapenkkiin Tuijan (siis sellaisen pyöreän pensaan) Pojan kunniaksi ja kaadoimme kastevedet sen juurelle.
Tämä kuva on pre-party - sankari on vielä oloasussa :) Mutta virallisena asuna oli siis kaulusbody ja sammarit, jotka löytyivät hitonmoisen metsästyksen jälkeen.